Oppimalla politiikkaan

Blogi

Ajatuksia poliittisesta päätöksenteosta ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta.


Opiskelut veivät Tallinnaan

Kuten monet ovat varmasti jo huomanneet, minun syksyni alkoi suurilla muutoksilla. Työni Nuva ry:llä päättyi ja odotin yliopistojen pääsykokeiden tuloksia. Olin käynyt pääsykokeissa Turussa, Tampereella, Jyväskylässä ja Joensuussa. Paikkaa yhdestäkään yliopistosta ei kuitenkaan herunut. Monen muunkin suomalaisen opiskelijan tavoin jäin varasijoille, jotka eivät kuitenkaan kohonneet tarpeeksi pitkälle, että olisi opiskelupaikan saanut.

Elämä tuntui hankalalta. Olin 21-vuotias, enkä ollut vieläkään saanut opiskelupaikkaa. Tilannetta ei auttanut, että olin käynyt lukion kolmeen ja puoleen vuoteen, sekä suorittanut siviilipalveluksen asepalveluksen sijaan. Lähes kaikki saman ikäluokan ystäväni olivat jo ties missä elämässä tavallista opiskelijan elämää, minun eläessäni yhä kotona Nurmijärvellä.

Yhtenä iltana isäni koputti huoneeni oveen ja kysyi, että olinko tutkinut Tallinnan yliopiston tarjontaa, mikäli sinne pystyisi vielä hakemaan. Äitini oli puhunut Tallinnan yliopistosta muutama vuosi aiemmin ja kehunut sen vaikuttaneen todella hienolta. Olin nopeasti selannut nämä sivut läpi ja todennut, etten löytänyt sieltä mitään mielenkiintoista. En vieläkään tiedä, olinko selannut väärät sivut vai mitä oli tapahtunut, mutta sinä iltana selasin ne uudestaan ja löysin politiikan ja hallinnon kandiohjelman.

Tallinnan yliopiston haku oli vielä auki ja tämä kyseinen linja vaikutti täydelliseltä. Linjalla nimittäin valitaan kaksi aihetta, mitä opiskellaan tarkemmin ja näistä yksi vaihtoehto oli kansainväliset suhteet. Kuinka siistiä olisi opiskella kansainvälisiä suhteita ulkomailla, kansainvälisellä linjalla? Todella siistiä.

Minulla oli useampi viikko aikaa valmistella motivaatiokirje, jonka perusteella voin saada kutsun haastatteluun ja tämän jälkeen paikan yliopistossa. Kirjoitin omasta mielestäni hyvän kirjeen ja laitoin useamman ystäväni vielä varmistamaan sen. Kiitos siitä, sillä tämä motivaatiokirje sai seuraavana päivänä vastauksen. Minut oli kutsuttu Skype-haastatteluun seuraavalle iltapäivälle. Haastattelu sujui ihan hyvin ja minulle kerrottiin, että kuulen lähipäivinä tuloksestani. Lähipäivä koittikin nopeasti, sillä seuraavana päivänä sain sähköpostia, että minut on hyväksytty sisään.

Tätä seurasi todella nopeatempoinen kuukausi. Oli etsittävä asunto ja selvitettävä mitä kaikkea muuttoon Tallinnaan tarvitaan.

Nämä saatiin kuitenkin hoidettua nopeasti alta pois ja pian kaikki oli kunnossa. Löysin mukavan asunnon keskustan läheltä, eikä muuta hankalaa tarvinnutkaan tehdä. Pian koitti yliopiston perehdytysviikko ja elinkin jo Tallinnassa.

Kirjoitan tätä toisen lukukauden alettua. Ensimmäinen näistä on jo takana ja olen tuloksiini hyvin tyytyväinen. Vielä tyytyväisempi olen siihen, mitä elämästäni on tullut. Olen löytänyt uusia tuttavuuksia, kavereita ja jopa ystäviä. Olen hyvin onnellinen, sillä kaikki tuntuu menevän omalla kohdalla hyvin.

Tulen toiste kertomaan yliopistosta tarkemmin, mutta nyt minun on vain sanottava, että tämä matka on ollut yksi elämäni parhaista ja olen todella iloinen, että se tulee varmasti jatkumaan vielä useamman vuoden.

Joni Ojala