Oppimalla politiikkaan

Blogi

Ajatuksia poliittisesta päätöksenteosta ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta.


Presidentinvaalit 2018 - Ketä äänestäisi

Presidentinvaalien ennakkoäänestys alkoi eilen. En ehtinyt itse vielä käydä äänestämässä, sillä töiden jälkeen suuntasin Liberaalipuolueen puoluehallituksen kokoukseen Helsingissä.

Elämäni ensimmäiset presidentinvaalit, joissa olen oikeutettu äänestämään, tämä on jännittävää! Omasta mielestäni on todella mielenkiintoista, kuinka vapaalta nämä vaalit tuntuvat äänestyksen osalta. Aiemmin olen ollut oikeutettu äänestämään vain yksissä vaaleissa ja näissä satuin olemaan itse ehdolla. Vaihtoehtoja ei siis kauheasti ollut, kenestä valita.

Nyt kuitenkin tilanne on toinen. Vaikka olen liittynyt puolueeseen, ei minulla ole puolueen taholta kannustusta asettua kenenkään ehdokkaan taakse. Liberaalipuolue päätti puoluekokouksessaan Tampereella marraskuussa 2017, ettei asetu kenenkään ehdokkaan taakse, vaikka muutamia ehdokkaita kannatettavaksi äänestettiinkin.

Minulla on siis täysin vapaat kädet valita, ketä äänestää. Näin toki on kaikilla, mutta puolueisiin liittyvät ihmiset ovat vähintäänkin pienen painostuksen alla äänestämään oman puolueensa edustamaa ehdokasta. Tämä luo ikävän tilanteen varsinkin perinteisestä kolmesta suuresta puolueesta kahdelle, kun Keskustan ja SDP:n enemmistö näyttää kannattavan istuvaa presidenttiä, kokoomustaustaista Sauli Niinistöä toiselle kaudelle.

Meillä liberaaleissa on toki keskusteltu paljon vaaleista ja ehdokkaista ja on jo puolueen arvoja katsomalla helppo hahmottaa, ketkä ehdokkaat ovat vahvemmilla piireissämme.

Pystyn hyvin allekirjoittamaan puolueen näkemykset niiden ollessa niin lähellä omia näkemyksiänikin, mutta ajattelin kirjoittaa silti omista ajatuksistani vaaleihin liittyen. Listaan tähän ehdokkaita siinä järjestyksessä, kun heitä kannattaisin, kertoen heistä vähän.

1. Nils Torvalds (RKP) - Tämä ei todellakaan ole yllättävä, sillä lähes jokainen vaalikoneessa arvo- ja talousliberaaliksi luokiteltava on todennäköisesti saanut Torvaldsin kärkiehdokkaaksi. Torvalds omaa todella mielenkiintoisen uran, jossa hänestä kehittyi markkinahenkinen Nato-kannattaja, vaikka alkumatka lähtikin Suomen Kommunistisen Puolueen leiristä. Torvalds on hienosti kertonut ajatusmaailmansa kehittymisestä vuosien varrella ja hän on erinomainen lisä muuten ulkopolitiikaltaan Nato-vastaiseen keskusteluun.

presnils.png

2. Pekka Haavisto (Vihr.) - Haavisto on aina loistanut ulkopoliittisella osaamisellaan. Jakaisin toisen sijan mieluusti Pekan ja Matin kesken, sillä koen molempien osaavan tehdä asioita hyvin samanlaisella osaamisella. Haaviston ajatuksiin on helppo samaistua ja hän tarjoaa viisaan Vihreän-vaihtoehdon poliittiseen päätöksentekoon. Haaviston Nato-kanta harmittaa kuitenkin suuresti, joka vie häneltä pisteet ensimmäisestä sijasta.

prespekka.png

3. Matti Vanhanen (Kesk) - Ahh, Matti. Tapasin Vanhasen ensimmäisen kerran eduskuntavaalipaneelissa lukiossamme vuonna 2015. Olin toinen paneelin haastattelijoista ja Matti loisti silloin poliittisella osaamisellaan ja todella lahjakkaalla esiintymisellään. Vanhanen omaa suuren ulkopoliittisen osaamisen ja vaikka ajatukset varsinkin Naton kohdalla eroaa, voisin nähdä Vanhasen johtavan maata hyvin. Ylen tentissä Vanhanen oli selvästi yksi parhaita suoriutujia ja hänen vähäiselle huomiolle jääneet saavutuksensa läpi uran ovat hienoja.

presmatti.png

4. Sauli Niinistö - Vaalien voittaja, koko kansan Sale päätyi listan keskivaiheille. Minusta on aivan selvää, että Niinistö jatkaa seuraavankin kauden presidenttinä. Maamme historian lisäksi kannatusluvut näyttävät selvää tietä Niinistön seuraavalle kaudelle. Eikä se oikeasti haittaa, Sauli on hoitanut hommansa ihan hyvin. Hän on luonut hyvän kuvan itsestään niin Suomeen, kuin ulkomaillekin. En kuitenkaan halua suosia konservatiivista, jokaista äänestäjää houkuttelevaa entistä kokoomusmiestä, joka voittaa vaalit äänestin häntä, tai en.

pressauli.png

5. Merja Kyllönen (Vas.) - Totta puhuen Merja ja Tuula jakaisivat tämän paikan siinä, missä Pekka ja Matti jakaisivat toisen sijan. Ensikosketukseni Kyllösen ajatusmaailmaan oli, kun Ylen politiikkaradiossa hän kertoi vastustavansa Natoa, sillä Nato kannustaa sotaan ja meidän tulisi panostaa rauhantyöhön. Valitettavasti, Nato tarvitaan juurikin sen rauhan säilyttämiseen. Merja on kuitenkin tehnyt hienon uran politiikassa ja hänen arvoissaan on paljon kannattamisen varaa, mikäli vasemmiston talouslinja on myös enemmän mieliksi.

presmerja.png

6. Tuula Haatainen (SDP) - Tuulan piti olla viidentenä, Merjan kuudentena, mutta voi Tuula minkä menit asepalveluksesta sanomaan. Haatainen tuli minulle täysin tuntemattomana ehdokkaana ennalta, eikä minulle oikeasti ole vieläkään kovin hyvää kuvaa hänestä. Yksi asia, minkä kuitenkin häneen yhdistän saman tien, on feministinen ulkopolitiikka. Tähän termiin on tukeuduttu useaan otteeseen, mutta ongelma nousee, kun tämmöisellä kärkiteemalla liikkuva ehdokas menee lausumaan lähes Perussuomalaisten kaltaisia ajatuksia asepalveluksesta ja miesten ja naisten paikasta siinä. Suurin tekijä, minkä Haataiseen yhdistyi, ei edes toteudu ehdokkaan omissa mielipiteissä. Tätä on aika vaikea lähteä kannattamaan.

prestuula.png

7. Paavo Väyrynen - Siinä missä aiemmat ehdokkaat olisi voinut laittaa yhteiselle sijalle, on listan pohjalla kaksi ehdokasta, jotka laittaisin mieluusti samaan karsinaan. Se karsina, voisi olla ulkona presidentinvaaleista. Paavolle on kuitenkin annettava pisteet, onhan hän sentään jumalkeisari ja todellinen kuningas. Totta puhuen Paavo on kuitenkin vanha Kekkosen-ajan kuvatus, jonne ei tulisi enää palata takaisin. Konservatiiviset arvot ja vanhuuden tuoma höperöys ei sovi presidentille.

prespaavo.png

8. Laura Huhtasaari (PS) - Viimeisenä listalta löytyy Perussuomalaisten kuningatar, mestari Halla-ahon suosikki, Laura. Katsoin toissa iltana MTV:n toteuttamaa vaalilähetystä, jossa Huhtasaarelta kyseltiin mitä erikoisempia kysymyksiä. Vaikka itse haastattelu oli huono, ei kukaan voisi tehdä siitä enää kamalampaa, kuin Huhtasaaren vastaukset ja ajatukset. Huhtasaaren ajatukset itsenäisestä Suomesta, jota hän voi hallita välittämättä mistään ympärillä tapahtuvasta on absurdi. Kreationismi ja suuri Raamattuun turvautuminen ei myöskään anna yhtään pisteitä, sillä nämä kaksi pitäisi pitää niin kaukana päätöksenteosta, kuin mahdollista.

preslaura.png

Vaaleissa kuitenkin tärkeintä on äänestäminen. Vaikkei kukaan ehdokkaista tuntuisi sopivalta, minusta silti se "vähiten huonon" ehdokkaan etsiminen on kannattavinta. Äänestäminen on kuitenkin vähiten vaivaa vaativa tapa osallistua yhteiskunnan kehittämiseen ja viemiseen eteenpäin. 

Jos et tiedä vielä ketä äänestät, kokeile Ylen, Helsingin Sanomien tai Ilta-Sanomien vaalikoneita ja katso, jos niistä löytyisi yhtään arvoillesi ja ajatuksillesi sopivaa ehdokasta. Vaikka minä olisin tässä kirjoituksessa sanonut jotain negatiivista ehdokkaasta jota aiot äänestää, niin ei se ole paha asia. Jokaisella meillä on syy äänen antamiseen ja vaikka se annettaisiin ehdokkaalle, joka on toisen mielestä täysin älytöntä, on siinä varmasti syy. Näitä syitä on myös hyvä pohtia kun vaalitulokset julkistetaan ja tiedämme, kuinka suurella prosenttimäärällä Sauli valitaan presidentiksi.

Kuvat: Yle

Joni Ojala