Miksi valitsin Liberaalipuolueen

Intoni politiikkaa kohtaan on kasvanut viimeisten kuukausien aikana suuremmaksi ja suuremmaksi.

Alun perin koulussa historian ohella yhteiskuntaoppi tuntui kiehtovalta, vaikka olin itse pitänyt ennen sitä historiaa paljon lähempänä sydäntäni. Onneksi luokkamme historianopettaja jatkoi yhteiskuntaopin puolelle yhdeksännellä luokalla. Tämän kannustava ja aineet mukavalla tavalla esille tuova opetustyyli, sekä persoona saattoivat olla merkittävä potku siihen suuntaan, johon olen nyt menossa.
Mitä vanhemmaksi kasvan, sitä suuremmin huomaan maailmaa koskevien päätösten merkittävyyttä. Joka tunti koulussa oppi syvemmin uusista aiheista, vaikkeivät ne jaksaneet aina kiinnostaakaan. Politiikkaa sateli koulun lisäksi jatkuvasti enemmän käytössä olevan sosiaalisen median myötä, sillä uutisiin oli helppo päästä käsiksi ja niiden ympärille oli helppo aloittaa keskustelua esimerkiksi Facebookissa tuttujen ja tuntemattomien kanssa.
Tyttöystäväni auttoi myös löytämään hyvän tavan jolla oppia yhteiskunnallisista asioista ja päätöksenteosta, nuorisovaltuuston.

Jokaisessa kunnassa tulee olla nuorisovaltuusto, johon jokainen nuori voi pyrkiä.
En ollut alun perin järin kiinnostunut asiasta ja oman "pikkukylän" päätöksenteko tuntui todella vieraalta ja jopa vähän tylsältä asialta. Muutaman kuukauden mukana oleminen kuitenkin osoitti tämän vääräksi.
Nuorisovaltuusto vei minut oikeasti lähemmäs politiikkaa, lähemmäs päätöksentekoa josta aina kuuli puhuttavan. Minut valittiin edustamaan paikallista nuorisovaltuustoa kunnanvaltuuston kyselytunneilla ja vaikka yleensä olen aivan hiljaa niissä istunut, olen saanut niistä irti paljon. Olen oppinut tuntemaan useat paikalliset päättäjät ja aktiivit, sekä perehtynyt tapaan jolla Nurmijärvellä asiat päätetään.

Vuoden 2016 alussa vastaan iski se, että lukion lähestyessä pian loppua nuorisovaltuuston tavoin, sillä nuorisovaltuustoon ei pystynyt enää pyrkimään yli 18-vuotiaana, oli minun löydettävä uusi tapa oppia politiikasta ja päästä vaikuttamaan.
Looginen vaihtoehto oli tietenkin liittyä poliittiseen puolueeseen.

Puolueiden valitseminen ei ollut helppoa. Facebookissa tykkäsin, sekä Twitterissä seurasin lähes kaikkia poliittisia puolueita, jotta pystyisin parhaiten hahmottamaan puolueiden erot ja mielipiteet asioihin. Jokaista tahoa seuraamalla saa myös hyvin ymmärrettyä, missä päätöksissä on kyse puolueiden omien eturyhmien tukemisesta, missä puhtaasta puoluepolitiikasta ja missä seuraavia vaaleja varten taktikoinnista.
Omia vanhempia, sukulaisia ja harvoja lähipiirin ihmisiä tuli myös seurattua ja keskusteltua, yleensä kuitenkaan suoraa kysymättä mitä puoluetta kukin kannatti ja minkä kukin näki järkevänä.
Kunnanvaltuustossa, sekä kunnan lukiotyöryhmässä pientä kannustusta tuli kunnallispoliitikkojenkin kannalta.
Ensimmäisellä kerralla valtuustossa kansanedustaja Outi Mäkelä kannusti hennosti omaa puoluettaan hyvänä vaihtoehtonaan.
Erään yhdistyksen, jonka hallitukseen kuulun, puheenjohtaja johtaa erään kaupungin Vihreitä nuoria, kun taas yhdistyksen perustaja Perussuomalaisia nuoria samalta paikalta.
Paikkakunnalta ja sukuni perinteistä sai myös vankkaa Keskustan kannatusta, Nurmijärven sivukylillä varsinkin.

Monien vaalikoneiden tuloksia ihmettelin useaan otteeseen ja vuoden 2015 eduskuntavaalien aikaan poliittista keskustelua tuli käytyä enemmänkin myös niiden ihmisten kanssa, ketkä eivät muuten politiikasta puhuneet. Omassa lukiossa puolueiden kannatus jakautui pitkälti kolmeen puolueeseen. Ensimmäisenä tietenkin oli kaikkien nuorten suosikki, iki-ihana Vihreät. Toisena tulee useamman kympinoppilaan Kokoomus, sekä parin vähän enemmän käsillään toimivan kaverin vaihtoehto, Perussuomalaiset. Kyllä SDP:kin aina joskus kuului, muttei todellakaan yhtä vahvasti.

Oma paikkani poliittisessa nelikentässä osui aika yksimielisesti oikealle, liberaalille puolelle. "Kokoomukseen siis", ajattelin ensin, kun selasin puolueen verkkosivuja ja pohdin liittymistä. Suvussani Kokoomus nähtiin hyvänä vaihtoehtona ja arvostus isovanhempieni suunnasta olisi varmasti ollut suurempi, kuin mitä lopulta tulen saamaan. Kokoomusta kuitenkin varjostaa myös EK:n etuja ajaminen ja vanhat "ei niin liberaalit" kokoomuslaiset.
Ennen vuoden 2015 eduskuntavaaleja olisin myös voinut helposti nähdä itseni Vihreiden jäsenenä. Ennen vaaleja näin Vihreät fiksuna vaihtoehtona, joka suhteellisen nuorella olemuksellaan kiehtoi. Vapaammat ajatukset ja uudistaminen houkutteli.
Vaalien jälkeen kuitenkin tunne alkoi kadota. Puolueella on useasti ollut hyvää seurattavaa, mutta nyt Vihreät ovat vajonneet reaktiiviseen oppositiopolitiikka, josta Vihreistä eronnut Tuomas Saloniemi kirjoitti blogissaan. Vihreät ovat puolueenaan siirtyneet aivan liikaa vasemmalle, pelaten oppositiokorttinsa samalla tavalla kuin edellisen opposition Perussuomalaiset. Se ei innosta.
Molemmista puolueista löytyy silti hienoja päättäjiä ja poliittisia vaikuttajia. Paikallistasolla molemmista löytyy myös todella mukavia ihmisiä, kenen kanssa on ilo viettää aikaa valtuustossa ja sen ulkopuolellakin.

Mutta miten päädyin sitten Liberaalipuolueeseen? Valinta ei ollut helppo ja vielä päiviä jäsenhakemuksen jättämisen jälkeen pohdin, teinkö juuri virheen. Puolue on uusi ja pieni, eikä se tule viemään minua samalla tavalla lähemmäksi politiikkaa, kuin perinteisemmät puolueet veisivät. Mutta yksi asia ylitse muiden on se, että Liberaalipuolue antaa minulle mahdollisuuden tehdä juuri sellaista politiikkaa, kuin itse uskon. Se ei riistä minulta mitään mahdollisuuksia, vaan antaa niitä useita uusia.
Nuorena puolueena, jonka jäsenmäärä on vain sadan paikkeilla, on helppo myös päästä vaikuttamaan koko puolueen linjaan. Siihen ei pysty yhdessäkään perinteisessä puolueessa ja puolueen sisäisessä hierarkiassa on vaikea nuorena ja uutena aktiivina kohota ylemmäs samalla tavalla, kuin nyt voin.
Politiikan nelikentällä Liberaalipuolue osuu myös juuri oikeaan kohtaan, eli oikealla olevaan liberaaliin puoleen.

Osallistuin puolueen ensimmäiseen puoluekokoukseen (kun puolue tunnettiin vielä Viskipuolueena), jota he koskaan järjestivät ja tunnelma oli todella ystävällinen. Kaikilla on halu tehdä muutoksia ja kaikki uskovat, että tämä puolue tuo ne hyvin esille. Ei viedä asioita ääripäihin, ei tehdä hätiköityjä tunnepohjaisia päätöksiä, ei pelata populismilla, vaan puhtaasti tehdään asiat niin, miten ne koituisivat parhaaksi maamme asukkaille.
Ideat vapaammasta Suomesta, jossa turhat lait eivät rajoita tekemistämme, tai elämistämme on hieno asia. Idea vapaammasta Suomesta, jossa yritykset voivat kilpailla keskenään, jossa valtio ei suosi toista ja anna toiselle uniikkia asemaa ovat hienoja asioita.
Nämä ovat asioita, johon minä uskon ja johon puolue johon kuulun uskoo. Sanotaan "ei" eturyhmäpolitiikalle, omien kavereiden poliittiselle auttamiselle, perustelemattomille tuille, valtion kustannuksella elämiselle, luonnottomille monopoliasemille ja turhille säännöstelyille, joilla Suomea ei saada kuntoon, vaan jolla Suomi pidetään samassa paikassa tämän kaiken aikaa.

Muutetaan Suomi parempaan suuntaan yksi päätös päätökseltä. Tarjotaan ihmisille puolue, joka ei joudu tekemään vääriä päätöksiä rahan perusteella. Liberaalipuolue - Vapaus valita r.p. otti minut lämpimästi vastaan ja uskon, että voin heidän kanssaan tehdä juuri sitä, mitä politiikasta haluan.