Sanoja siviilipalveluksesta #2 - Lapinjärven koulutusjakso

On 20. kesäkuuta. Palvelukseni on pian ohi ja minun oli viimein saatava tämä kirjoitus julkaistua. Se on jatkoa ensimmäiselle kirjoitukselleni, koskien siviilipalvelustani. Voit lukea sen täältä.

Alun perin tämän blogipostauksen piti tulla ulos jo koulutusjakson aikana Lapinjärveltä, mutta erinäisistä syistä se jäi unholaan ja keskeneräiseksi. Koulutusjaksolla uskoin aluksi, että aikaa riittäisi vaikka mihin. Luentoja ja oppitunteja ei ollut kuin neljään saakka, jonka jälkeen luvassa oli vapaata. Vapaa ei kuitenkaan tuntunut riittävän, sillä uudet ystävät veivät yllättäen kaiken tästä ajasta.

Tapasin Lapinjärvellä suuren määrän todella mukavia ja mielenkiintoisia henkilöitä. Tunsin ennestään koko palveluserästä kaksi ihmistä, joista toisen kanssa olin soittanut samassa bändissä lukioaikana ja toisen isosena olin ollut rippileirillä vuonna 2013. Muuten kaikki olivat täysin tuntemattomia ihmisiä, jotka saapuivat täysin eri puolilta Suomea.

Erikoisinta siviilipalvelusta suorittavissa ihmisissä oli, ettei porukasta löytänyt mitään yhdistävää tekijää, paitsi se, että he olivat syystä tai toisesta valinneet siviilipalveluksen asepalveluksen sijaan. Syytkin tosin vaihtelivat, eikä stereotyyppistä sivarikäsitystä pystynyt oikein luomaan. 


Millaista Lapinjärvellä sitten oli? Vastaus on hyvin yksinkertainen, Lapinjärvellä oli todella mukavaa. Luennot ja oppitunnit olivat mielenkiintoisia ja tunsin oppivani paljon erilaista.

Kulkeminen

Kulkeminen sujui helposti, sillä jo palveluspaikan omaavien ei tarvinnut saapua vielä maanantaiksi paikalle, vaan paikalla piti olla vasta tiistaina. Busseja kulki edellisenä iltana hyvin, eikä noin puolentoista tunnin bussimatka ollut vaikea kestää. Ensimmäisenä päivänä keskukselle lähti myös Helsingistä sivarikeskuksen erityisesti koulutusjaksoa varten varattu bussi. Jokaisen koulutusviikon lopulla keskukselta lähti myös pois Helsinkiin bussikyyti, jotta kulkeminen sujui helposti.

Ryhmät

Palveluksen alussa saapumiserän henkilöt hakeutuvat johonkin neljästä eri koulutusvaihtoehdosta. Nämä ovat KAVA (=kansalaisvaikuttaminen), PP (=palo, pelastus ja väestönsuojelu), YKS (=ympäristö ja yhteiskunta) ja VÄKE (=väkivallan ehkäisy).

Valitsin itse KAVAn ja olin tämän sisältöön enemmän, kuin tyytyväinen. KAVAssa ryhmämme kävi läpi yhteiskunnallista vaikuttamista monin eri tasoin. Mielenkiintoisimpia olivat luennot sodan säännöistä ja konfliktien anatomiasta. Näiden lisäksi kotimaisen puoluekentän läpikäynti sisälsi hyvää keskustelua politiikasta ja ideologioista. Pääsin itse myös ryhmän eteen pariksi kymmeneksi minuutiksi kertomaan pienpuolueista ja erityisesti Liberaalipuolueesta.

Valmistautuminen

Ennen Lapinjärvelle lähtemistä, olin itse kovan stressin alla miten koulutusjaksoon tulisi valmistautua. En tuntenut kunnolla yhtään siviilipalveluksen käynyttä, keltä olisin voinut kysyä tarkemmin asioista. Netistä löytyy todella huonosti tietoa palveluksesta, jos sivarikeskuksen omia verkkosivuja ei lasketa.

Ensimmäinen viikko kuitenkin opetti minulle hyvin, että mukaan otettavaa tavaraa ei turhaksi tarvitse. Passikuva ja tarvittavat paperit (kerrottu kirjeessä, jonka sivarikeskus lähettää) ovat tärkeitä, mutta niiden unohtaminen ensimmäisellä viikolla ei oikeasti haittaa. Vaatteita kannattaa varata viikoksi, sillä keskuksessa tulee harvemmin hetkiä milloin pystyisit pesemään pyykkiä. Mikäli et yövy viikonloppua keskuksella, niin tuskin tarvitset muutenkaan pyykin pesemistä.

Vaatteet ja omat hygieniavälineet ovat riittävät. Näiden lisäksi viihdykettä, kuten oma tabletti tai läppäri voi tulla silti välillä hyvin käyttöön.


Kokonaisuudessaan, Lapinjärvellä oli todella mukavaa. Lapinjärvi on kuntana pieni, mutta Hotelli Hanhi ja vähän pitemmällä sijaitseva kirkonkylä tarjosivat hyvät kävelykohteet, kun mieli teki liikkua ja vierailla uusissa maisemissa.

Ohjelma oli monipuolista, todella opettavaista ja itselle oikein hyödyllistä. Uudet kaverit olivat mahtavia ja heidän kanssa ollaan yhä yhteyksissä.

Siviilipalveluksen koulutusjakso on monelle alkuun mysteeri, mutta hyvällä fiiliksellä sen käydessä läpi sitä jää jopa kaipaamaan. Onnea kaikille Lapinjärven maisemiin matkaaville siviilipalvelusmiehille!

Uutta puoluetta ei perusteta noin vain

Eilen keskustelimme päivällä Liberaalipuolueen hallituksen kesken uutisesta, jossa Hjallis Harkimo salaperäisesti väisteli kysymystä koskien uutta puoluetta, taikka uutta kansanliikettä. Ajatukset olivat tästä aika selvät, tässä on liikaa epävarmuuksia ja liikkuvia osia ollakseen ajankohtainen.

Illalla nämä ajatukset sai heittää roskakoriin, kun ilmestyi uutinen, missä valaistiin, että entinen SDP:n puoluesihteeri Mikael Jungner ja Kokoomuksen Harkimo ovat yhdessä puuhailleet uuden puolueen taikka kansanliikkeen parissa. Nimiä ja ajatuksia spekuloidaan sosiaalisessa mediassa ja lehtien verkkosivuilla, mutta tarkemmat faktat puuttuvat.

Tällaiseen uusliberaaliin, markkinamyönteiseen ja talousliberaaliin puolueeseen on spekuloitu lähteväksi esimerkiksi Kokoomuksen Elina Lepomäki ja Juhana Vartiainen, Keskustan Anne Berner ja Vihreitten Antero Vartia. Näistä kuitenkin suurin osa on Twitterissä kieltänyt yhteytensä ja jopa tietämyksensä asiasta.

Vaikka ajatus juuri tällaisesta uudesta puolueesta kuulostaa hyvältä ja ajatukset Suomen En Marché! -kansanliikkeestä kutkuttelevatkin mukavasti ajatuksista, faktat ovat näitä ajatuksia karumpia.

Suomen puoluerekisterissä on tällä hetkellä 17 puoluetta, joista yhdeksän nauttivat eduskuntapaikoista. Näistä kaikista seitsemästätoista puolueesta ei Suomessa puhuta, eikä niiden toimintaa oikein huomioida. Vai oletko milloin kuullut uutisista viimeksi, mitä Eläinoikeuspuolueen puolueohjelmalle kuuluu, mitä hurjia tempauksia Suomen Kommunistinen Puolue on saanut aikaan tai miten Piraattipuolueella sujuu?

Näistä kahdeksasta eduskunnan ulkopuolelle jäävästä puolueesta suurin osa todella uskoo, että he voivat voittaa pienpuolueitten saaman ikävän leiman ja nousta eduskuntaan asti. Tiedän henkilökohtaisesti, että Liberaalit, Feministit ja Piraatit todella uskovat, että vielä jonain vuonna eduskuntapaikka heitä kutsuu.

Jungnerille ja Harkimolle on pakko kertoa, vaikka heidän ajatuksensa ovatkin varmasti mitä kultaisimmat, että uutta puoluetta ei noin vain perusteta ja että täysin uudessa puolueessa toimiminen voi olla todella raskasta. Jos ette halua minulta kysyä, kysykää vaikka hallituspuolue Sinisiltä, joilla ei todellakaan ole ollut helppo alku ja keiden gallupluvut eivät kauheasti motivoi jatkamaan.

Jos ajatuksena on saada suurempi joukko kansanedustajia mukaan, on kysyttävä, miksi he lähtisivät? 

Kun me kävimme Liberaalipuolueen puoluehallituksen kanssa eduskunnassa tapaamassa Antero Vartiaa ja Juhana Vartiaista, heidän ajatuksensa olivat selvät. Meidän yhteisille ajatuksille on kysyntää, meidän yhteiset ajatukset ovat avain menestykseen, mutta sitä menestystä tulee pystyä tekemään yli puoluerajojen. Niin Antero, kuin Juhanakin, vaikka ajatuksiensa kanssa aika yksin Arkadianmäellä ovat, ovat kuitenkin heille sopivissa puolueissa, joissa heillä on valta vaikuttaa. Siinä missä nämä herrasmiehet kunnioittavat meitä siitä, että jaksamme taistella uuden puolueen johtamisen kanssa, meidän on kunnioitettava heitä, että he jaksavat kamppailla jo olemassa olevien puolueiden sisällä, jotta nämä puolueet voisivat tehdä politiikkaa myös paremmin.

Sillä ei ole meille mitään merkitystä, onko hallituksessa puolue nimeltä Liberaalipuolue, Kokoomus, Vihreät tai vaikka Keskusta, kunhan ajatukset menevät läpi ja tätä maata saadaan muutettua. Toivottavasti Mikael ja Hjallis ajattelevat myös näin.

edit: Ilmeisesti Hjallis kertoo tänään iltapäivällä, mitä näiltä kaveruksilta on luvassa. Jännittävää!

Presidentinvaalit 2018 - Ketä äänestäisi

Presidentinvaalien ennakkoäänestys alkoi eilen. En ehtinyt itse vielä käydä äänestämässä, sillä töiden jälkeen suuntasin Liberaalipuolueen puoluehallituksen kokoukseen Helsingissä.

Elämäni ensimmäiset presidentinvaalit, joissa olen oikeutettu äänestämään, tämä on jännittävää! Omasta mielestäni on todella mielenkiintoista, kuinka vapaalta nämä vaalit tuntuvat äänestyksen osalta. Aiemmin olen ollut oikeutettu äänestämään vain yksissä vaaleissa ja näissä satuin olemaan itse ehdolla. Vaihtoehtoja ei siis kauheasti ollut, kenestä valita.

Nyt kuitenkin tilanne on toinen. Vaikka olen liittynyt puolueeseen, ei minulla ole puolueen taholta kannustusta asettua kenenkään ehdokkaan taakse. Liberaalipuolue päätti puoluekokouksessaan Tampereella marraskuussa 2017, ettei asetu kenenkään ehdokkaan taakse, vaikka muutamia ehdokkaita kannatettavaksi äänestettiinkin.

Minulla on siis täysin vapaat kädet valita, ketä äänestää. Näin toki on kaikilla, mutta puolueisiin liittyvät ihmiset ovat vähintäänkin pienen painostuksen alla äänestämään oman puolueensa edustamaa ehdokasta. Tämä luo ikävän tilanteen varsinkin perinteisestä kolmesta suuresta puolueesta kahdelle, kun Keskustan ja SDP:n enemmistö näyttää kannattavan istuvaa presidenttiä, kokoomustaustaista Sauli Niinistöä toiselle kaudelle.

Meillä liberaaleissa on toki keskusteltu paljon vaaleista ja ehdokkaista ja on jo puolueen arvoja katsomalla helppo hahmottaa, ketkä ehdokkaat ovat vahvemmilla piireissämme.

Pystyn hyvin allekirjoittamaan puolueen näkemykset niiden ollessa niin lähellä omia näkemyksiänikin, mutta ajattelin kirjoittaa silti omista ajatuksistani vaaleihin liittyen. Listaan tähän ehdokkaita siinä järjestyksessä, kun heitä kannattaisin, kertoen heistä vähän.

1. Nils Torvalds (RKP) - Tämä ei todellakaan ole yllättävä, sillä lähes jokainen vaalikoneessa arvo- ja talousliberaaliksi luokiteltava on todennäköisesti saanut Torvaldsin kärkiehdokkaaksi. Torvalds omaa todella mielenkiintoisen uran, jossa hänestä kehittyi markkinahenkinen Nato-kannattaja, vaikka alkumatka lähtikin Suomen Kommunistisen Puolueen leiristä. Torvalds on hienosti kertonut ajatusmaailmansa kehittymisestä vuosien varrella ja hän on erinomainen lisä muuten ulkopolitiikaltaan Nato-vastaiseen keskusteluun.

presnils.png

2. Pekka Haavisto (Vihr.) - Haavisto on aina loistanut ulkopoliittisella osaamisellaan. Jakaisin toisen sijan mieluusti Pekan ja Matin kesken, sillä koen molempien osaavan tehdä asioita hyvin samanlaisella osaamisella. Haaviston ajatuksiin on helppo samaistua ja hän tarjoaa viisaan Vihreän-vaihtoehdon poliittiseen päätöksentekoon. Haaviston Nato-kanta harmittaa kuitenkin suuresti, joka vie häneltä pisteet ensimmäisestä sijasta.

prespekka.png

3. Matti Vanhanen (Kesk) - Ahh, Matti. Tapasin Vanhasen ensimmäisen kerran eduskuntavaalipaneelissa lukiossamme vuonna 2015. Olin toinen paneelin haastattelijoista ja Matti loisti silloin poliittisella osaamisellaan ja todella lahjakkaalla esiintymisellään. Vanhanen omaa suuren ulkopoliittisen osaamisen ja vaikka ajatukset varsinkin Naton kohdalla eroaa, voisin nähdä Vanhasen johtavan maata hyvin. Ylen tentissä Vanhanen oli selvästi yksi parhaita suoriutujia ja hänen vähäiselle huomiolle jääneet saavutuksensa läpi uran ovat hienoja.

presmatti.png

4. Sauli Niinistö - Vaalien voittaja, koko kansan Sale päätyi listan keskivaiheille. Minusta on aivan selvää, että Niinistö jatkaa seuraavankin kauden presidenttinä. Maamme historian lisäksi kannatusluvut näyttävät selvää tietä Niinistön seuraavalle kaudelle. Eikä se oikeasti haittaa, Sauli on hoitanut hommansa ihan hyvin. Hän on luonut hyvän kuvan itsestään niin Suomeen, kuin ulkomaillekin. En kuitenkaan halua suosia konservatiivista, jokaista äänestäjää houkuttelevaa entistä kokoomusmiestä, joka voittaa vaalit äänestin häntä, tai en.

pressauli.png

5. Merja Kyllönen (Vas.) - Totta puhuen Merja ja Tuula jakaisivat tämän paikan siinä, missä Pekka ja Matti jakaisivat toisen sijan. Ensikosketukseni Kyllösen ajatusmaailmaan oli, kun Ylen politiikkaradiossa hän kertoi vastustavansa Natoa, sillä Nato kannustaa sotaan ja meidän tulisi panostaa rauhantyöhön. Valitettavasti, Nato tarvitaan juurikin sen rauhan säilyttämiseen. Merja on kuitenkin tehnyt hienon uran politiikassa ja hänen arvoissaan on paljon kannattamisen varaa, mikäli vasemmiston talouslinja on myös enemmän mieliksi.

presmerja.png

6. Tuula Haatainen (SDP) - Tuulan piti olla viidentenä, Merjan kuudentena, mutta voi Tuula minkä menit asepalveluksesta sanomaan. Haatainen tuli minulle täysin tuntemattomana ehdokkaana ennalta, eikä minulle oikeasti ole vieläkään kovin hyvää kuvaa hänestä. Yksi asia, minkä kuitenkin häneen yhdistän saman tien, on feministinen ulkopolitiikka. Tähän termiin on tukeuduttu useaan otteeseen, mutta ongelma nousee, kun tämmöisellä kärkiteemalla liikkuva ehdokas menee lausumaan lähes Perussuomalaisten kaltaisia ajatuksia asepalveluksesta ja miesten ja naisten paikasta siinä. Suurin tekijä, minkä Haataiseen yhdistyi, ei edes toteudu ehdokkaan omissa mielipiteissä. Tätä on aika vaikea lähteä kannattamaan.

prestuula.png

7. Paavo Väyrynen - Siinä missä aiemmat ehdokkaat olisi voinut laittaa yhteiselle sijalle, on listan pohjalla kaksi ehdokasta, jotka laittaisin mieluusti samaan karsinaan. Se karsina, voisi olla ulkona presidentinvaaleista. Paavolle on kuitenkin annettava pisteet, onhan hän sentään jumalkeisari ja todellinen kuningas. Totta puhuen Paavo on kuitenkin vanha Kekkosen-ajan kuvatus, jonne ei tulisi enää palata takaisin. Konservatiiviset arvot ja vanhuuden tuoma höperöys ei sovi presidentille.

prespaavo.png

8. Laura Huhtasaari (PS) - Viimeisenä listalta löytyy Perussuomalaisten kuningatar, mestari Halla-ahon suosikki, Laura. Katsoin toissa iltana MTV:n toteuttamaa vaalilähetystä, jossa Huhtasaarelta kyseltiin mitä erikoisempia kysymyksiä. Vaikka itse haastattelu oli huono, ei kukaan voisi tehdä siitä enää kamalampaa, kuin Huhtasaaren vastaukset ja ajatukset. Huhtasaaren ajatukset itsenäisestä Suomesta, jota hän voi hallita välittämättä mistään ympärillä tapahtuvasta on absurdi. Kreationismi ja suuri Raamattuun turvautuminen ei myöskään anna yhtään pisteitä, sillä nämä kaksi pitäisi pitää niin kaukana päätöksenteosta, kuin mahdollista.

preslaura.png

Vaaleissa kuitenkin tärkeintä on äänestäminen. Vaikkei kukaan ehdokkaista tuntuisi sopivalta, minusta silti se "vähiten huonon" ehdokkaan etsiminen on kannattavinta. Äänestäminen on kuitenkin vähiten vaivaa vaativa tapa osallistua yhteiskunnan kehittämiseen ja viemiseen eteenpäin. 

Jos et tiedä vielä ketä äänestät, kokeile Ylen, Helsingin Sanomien tai Ilta-Sanomien vaalikoneita ja katso, jos niistä löytyisi yhtään arvoillesi ja ajatuksillesi sopivaa ehdokasta. Vaikka minä olisin tässä kirjoituksessa sanonut jotain negatiivista ehdokkaasta jota aiot äänestää, niin ei se ole paha asia. Jokaisella meillä on syy äänen antamiseen ja vaikka se annettaisiin ehdokkaalle, joka on toisen mielestä täysin älytöntä, on siinä varmasti syy. Näitä syitä on myös hyvä pohtia kun vaalitulokset julkistetaan ja tiedämme, kuinka suurella prosenttimäärällä Sauli valitaan presidentiksi.

Kuvat: Yle